Tärkeintä on kahvitauko




Kahvi on suomalaisten juoma.

Yksi kuppi kaksi kertaa päivässä vähintään on saatava.

Kahvia on tietenkin juotava etenkin töissä. 
Useilla työpaikoilla on oikein kahvihuoneet kahvin nauttimista varten. Ne eivät ole eväs-, välipala-, lounas- eivätkä varsinkaan teehuoneita, vaikka niissä näitäkin nautitaan.  
Ne ovat kahvihuoneita.


Juuri tämä oli syynä, kun joskus ennen vanhaan halusin päästä kotitalousopettajaksi. Emäntäkoulussa 1970-luvulla me oppilaat kannoimme lämmintä kahvipullaa – pitsireunaisin kakkupaperein koristellulla hopeanvärisellä tarjottimella – opettajien kahvihuoneeseen joka päivä tasan kello 13.45.



Sellaista työelämää minä halusin.  
Rentoa päiväkahvittelua kesken työpäivän mukavassa seurassa, viihtyisässä kahvihuoneessa.



Vaan en ehtinyt ajoissa. Kun 1980-luvun lopulla valmistuin, emäntäkoulut olivat jo hyvää vauhtia katoamassa ja minun oli etsittävä muita kahvitaukotöitä. Täysin kiireettömiä ja rentoja koko henkilökunnan yhteisiä kahvitaukoja ei kuitenkaan koskaan kohdalleni tullut. Vain joissakin työpaikoissani on ollut tapana edes kokoontua yhdessä kahville, ja mitä pidemmälle 2000-lukua on tultu, sitä harvinaisemmaksi sellainen on käynyt. Yleisin käytäntö on, että jokainen juo kahvinsa milloin sattuu ehtimään. Ja sellainenhan on suorastaan loukkaus kahvia kohtaan. 

Sillä
kiire tekee kahvitauosta tylsän yksilösuorituksen, eikä se ole sitä mitä kahvitauon pitäisi olla.




 Tehotyöläinen ei ymmärrä kahvin juonnin syvempää tarkoitusta.

Se ei ole vain se kahvi.

Kahvi on
 viisasten juoma. 

 Se pitää osata nauttia oikein.




Hakusanat: työ, nautinto, elämäntarkoitus

Kommentit

  1. Kahvitauot on liiankin tuttuja. Opethan latkii kahvia välitunnit. Mutta ei enää yhteisen pöydän ääressä. Vaan sohvilla, tuoleilla. Puhua papattaen tai kännykkää räpläten. Oli mukava postausylistys kahville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perus- ja lukio-opettajien välituntikahvit ovatkin ihan eri juttu :). Niistä minulla on vähiten kokemusta, vain yhden vuoden olen kitannut yläasteella mustaa pannunpohja-kahvia, ja ihan omassa seurassani vaan. Siltä ajalta opin sen, ettei toisen paikalle saa istua, vaikka siinä ei olisi varattu-lappua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat