Mikä siinä on, kun ei osaa olla?





Näinä pimeinä keskitalven päivinä olen usein joutessani miettinyt, mistä johtuu tämä rennosti ottamisen vaikeus, joka minua vaivaa.

Ei ole pakko eikä tarve, mutta mieli ei anna lupaa olla. Koko ajan höpisee, että pitäisi saada jotain aikaan. 


Pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. 

Pitäisi tehdä jotain koko ajan.

Vaikka ei ole mitään pakollista tehtävää.

(Paitsi koiran hoito.)


Olen yrittämällä yrittänyt saada mieltäni näkemään, että se on vapaa, vaan ei se usko. 

Heti aamulla sanon: 
”tänään ei tarvitse tehdä mitään”
ja 
ei tarvitse tehdä tänään mitään”
 ja
 ei tarvitse tehdä mitään tänään”.

Ei auta. Ei mene ymmärrykseen. Mieli ei ota vastaan ajatusta, että voisin olla tekemättä mitään ja ettei tarvitse edes siitäkään huolta kantaa.



Mieli ei rauhoitu.

Se on koko ikänsä tottunut tekemään ja huolta kantamaan, niin ei se usko.

Se ei käsitä, että nyt on lupa olla tekemättä ja huolta kantamatta.

Kun ei ole pakko tehdä mitään, eikä ole yhtään todellista huoltakaan, niin tehokkuuteen ja huolehtimiseen tottunut mieli vaan syyllisyydestä supisee. 

Tai totta puhuen, huutaa.



 .... Ei mene perille järkipuhe ...



Niin että ...


Tietääkö kukaan, mistä niitä laiskottelun ja huolettomuuden lupalappuja saa?




Kuvat Suomen talvesta: https://pixabay.com/


Hakusanat: laiskottelu, huoli



Kommentit

  1. Upeat kuvat ! Kai se lupa on itse kirjoitettava. Minulta onnistuu laiskottelu siten, että keksin paljon tekemisiä ja totean, ettei mikään niistä ole välttämätöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kirsti. Kuvat ovat minustakin upeita, ne ovat Suomesta, mutta eivät minun omiani, vaan täältä https://pixabay.com/.
      Sinulla on hyvä laiskottelun helpottamisen idea. Taidan ottaa käyttöön :).
      Leppoisia hämärän talven päiviä sinulle.

      Poista
  2. Todella kauniit ja puhuttelevat kuvat. Minullakin on pinttynyt käsitys, ettei päivällä saa/ole lupa (kenen?) lukea kaunokirjallisuutta. Asiatekstiä saa. Vasta kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa saan tehdä tätä lempipuuhaani. Joskus uskallan (?) lukea päivällä, mutta tulee jotenkin syyllinen olo. Kaikki tämä johtuu lapsuudesta. Jouduin äidin alkoholismin takia olemaan se perheenäiti, joka huolehtii kaikesta. Se on jännä, että tiedostan syyn. Ja olen sitä käsitellytkin. Mutta silti. Muuten saan kyllä laiskotella. Olla tietsikalla tai kännykällä, haahuilla metsissä, lukea psykologista tai filosofista kirjallisuutta. Niin ja sanomalehti on todella tärkeä. En osaa neuvoa sinua tuossa, koska olen itsekin osin neuvoton. Mutta yritä. Ja yritä. Ehkä ehdollistut laiskotteluun, kun saat siitä jonkinmoisen palkkion. Sitä en kyllä osaa sanoa, mikä tuo palkkio on. Tai käänteispsykologiaa. Anna itsellesi lupa laiskotella muutama tunti ja anna itsellesi palkkioksi jokin työ mikä on pakko (?) tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja neuvoista, Marja. Mielenasenteen muutos vaatii harjoittelua, sen uskon. Aion yrittää! ... Palkkio onkin hyvä idea. Minun pitää alkaa palkita itseäni laiskottelusta. Sen otan heti käyttööni.
      Ja niin juuri: hömppää ei saa lukea, asiaa saa. Minun isäni oli ehdoton siinä, että lasten piti harrastaa vain viisautta kehittäviä harrastuksia ... Salaa sitten pelattiin korttia ja luettiin Aku Ankkaa :) ... Lapsuudesta näitä päähänpinttymiä varmaankin suureksi osaksi tulee.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat